Bertolt Brechtin kapitalismin perimmäisiä syitä selvittävä näytelmä Teurastamojen pyhä Johanna saa ensi-iltansa 29. päivä maaliskuuta Turun Ylioppilasteatterilla. Näytelmän ohjaa Elina Kilkku.
Näytelmän tapahtumaympäristönä on 30-luvun Chicagon teurastamo-ala, jossa työntekijöiden oikeuksien polkeminen on arkipäivää ja brutaalisti omaa etuaan ajavat yrityspomot tuiki tavalinen näky kaupungin kaduilla. Yrityspomojen riistoa vastaan nousee nuori nainen, nimihenkilö Johanna. Näytelmän edetessä Johannalle alkaa nopeasti käydä selväksi, miten paikallinen markkinatalous oikein toimiikaan. Vaikka tapahtumat sijoittuvat 30-luvun Amerikkaan ei markkinatalouden ydin ole juuri mihinkään liikahtanut. Tämän ohjaaja Kilkku haluaa näytelmässä tuoda esille.
-Onnettomuus ei tule kuin sade. Vaan onnettomuuden takana on aina toimijoita, ihmisiä jotka oikeasti vaikuttavat siihen. Tehtaiden lakkauttamisen taustalta löytyy aitoja päätöksiä tekeviä ihmisiä, toteaa ohjaaja Elina Kilkku.
Nykyään sanomalehtien taloussivuja lukiessa usein unohtuu, etteivät tehtaat sulkeudu itsestään ja että ns. markkinavoimat eivät ole vain jokin abstrakti kokonaisuus, vaan että taustalla on aina ihmisiä ja päätöksiä. Tilanteisiin ei vain ajauduta, niiden syntymien ei ole sattumaa. Näytelmässä on siis tarkoitus avata Brechtin näkökulmaa kapitalistiseen järjestelmään. Brechtin ajatuksia muokkasi aikanaan vahvasti Marxin Pääoma-teos. Brecht ei tarkoittanut esittämäänsä näkökulmaa siksi ainoaksi mahdolliseksi, vaan halusi jättää mahdolliset muutkin vaihtoehdot avoimiksi. Esitys ei siksikään ole sormella osoitteleva saarna.
-En halunnut tehdä kuivaa oppituntia, jos sellaisen haluaa pitää voi suoraan jakaa ihmisille kylmää faktaa täynnä olevat A4 paperit, sanoo Kilkku.
Brechtin tarkoituksena ei suinkaan ollut puuduttavan teatterin tekeminen, vaan katsojien mielenkiinto on hänenkin esitystensä ansaittava. Kilkku karsastaa kuitenkin sanan viihtyminen käyttämistä, koska se on voimakkaan värittynyt, mutta toteaa:
-Viihteen ei tarvitse olla huttua, bussilastimusikaaleja, tässä ohjauksessa on kiinnostava tarina ja harvinainen tekotapa, ne luovat katsojalle halun istua katsomossa ja pitävät katsojaa otteessaan näytelmän loppuun asti.
Niille, jotka eivät ole Brechtiin aiemmin tutustuneet tai ovat jopa hänen näytelmiään vältelleet, tämä on mainio tapa tutustua Brechtiin. Näytelmässä nähdään 23 tapaa tehdä Brechtiä, sillä Kilkku on ottanut Brechtin toteamuksen siitä, että jokainen kohtaus on oma kokonaisuutensa, reippaan kärjistetysti ja jokainen kohtaus toteutetaankin eri tyylilajilla. Esitykset jatkuvat Turun Ylioppilasteatterilla 17.5. asti.
-W/Z
Avainsanat: Uncategorized, ylioppilasteatteri
