Piilopaikka eli siat sai ensi-iltansa 16.4.2008 Turun kaupunginteatterissa. Athol Fugardin tarina neuvostosotilas Pavel Navrotskista ja hänen vuosikymmeniä jatkuneesta piiloutumisestaan sai katsojansa helähtämään. Pavel piiloutuu ”tovereiltaan” vaimonsa avustuksella omistamaansa sikolättiin, koska Neuvostoliitossa rintamakarkuruudesta ei palkittu. Piiloutuminen alkaa itsesuojelusta, mutta vuosien mittaan sikolätissä eletty elämä saa motiivejaan myös muualta. Pavel kokee eristyneensä ulkomaailmasta, itsestään, vaimostaan sekä ihmisyydestään ja toisaalta tuntee ne paremmin kuin koskaan ennen. Tunteet vellovat esityksessä laidasta laitaan ja osansa saavat niin siat kuin vaimokin. Rajankäynti hulluuden, sietämättömyyden sekä elämänfilosofioiden välillä rytmittävät kerrontaa ja katsoja tuntee haluamattaankin sen minkä Pavel. Tästä kiittäminen onkin uskomatonta Kimmo Rasilaa, joka ei vain näyttele vaan on. Vaimoa näyttelevä Ulla Koivuranta pääsee oikeuksiinsa mitä lähemmäs loppua tarina etenee.
Piilopaikka eli siat ei ole niin raskas kuin tästä saattaa ymmärtää, vaan käsitellessään ihmisenä olemista se pistää myös ajoittain hymyilemään ja naurahtamaan. Näytelmän suomentaja ja ohjaaja Juha Siltanen onkin nerokkaasti onnistunut välittämään Athol Fugardin tarinan myös meille suomalaisille koettavaksi. Ratkaisu roudareiden käyttämisestä kesken esityksen yhdessä tarinan jaksottamisen kanssa ovat rohkeita mutta toimivia valintoja. Sopukka antaa mahdollisuuden intiimiin katsomuselämykseen, jota myös kompakti työryhmä on osannut käyttää hyväkseen. Lavastaja Jyrki Pylväs on onnistunut, mielestäni vaativassa lavastustehtävässä, kunnioitettavasti luoden tunnelmaa ja vastaa tekstiin hienosti. Pukusuunnittelusta vastaava Tuomas Lampinen on osannut luoda sekä katsojalle mahdollisuuden nähdä ja näyttelijöille mahdollisuuden kokea näytelmän hahmot.
Näytelmien vertailu toisiinsa on aina vaarallista, mutta sen verran on kommentoitava että peilatessa esimerkiksi Liskojen yöhön on Piilopaikka eli siat kokonaisempi ja katsojaansa koukuttavampi elämys. Suosittelen lämpimästi kenelle tahansa aikuiselle, joka kaipaa teatterilta elämystä, kokemusta ja ihmisyyden pohdintaa.
-E/Z
Avainsanat: Uncategorized
